Haritus
Katso sahat.

Hella ynnä leivin- ja paistinuunisto
Tulikanavan (1) on kierrettävä leivin- paistinuuniston ympäri. Hellan savukanavan voi myös muurata leivinuunin takana olevaan seinustaan, mutta tällöin on huolehdittava, että ilmarako (3) pysyy suljettuna. Paistinuunin (8) alla oleva kanava (2) on muurattava erityisen huolellisesti. Se tehdään kiilamaiseksi (leikkaus C- D), perältä ainoastaan 10 mm ja etupuolelta 30 mm korkea; lisäksi on etupuolelle tehtävä 150- 200 mm korkea aukko ylimääräistä ilmavirtaa ja polttokaasuja varten. Ilmaraolla (3) eristetään uunisto takana olevasta seinämuurista ja tausta muurataan syrjälleen asetetuista tiilistä ennen kuin uunisto asetetaan paikoilleen. Vesikattila (4) asennetaan aina paistinuunin viereen. Jos se asennetaan ylemmäksi, niin leivin- paistinuunisto ei toimi hyvin.


Kuva suurenee klikkaamalla.

Peltikaistale (5) irrotetaan tulipesän puolelta, mutta jätetään vastakkaiselle puolelle tueksi paistinuunin ja vesikattilan välistä solaa umpeen muurattaessa. Leivinuunin arina (6) muurataan 30 mm paksuista tulenkestävistä tiilistä uunin sisälle, peltikuoren päälle; käytetään savilaastia, jossa on runsaasti hiekkaa ja ¼ sementtiä.

Leivinuunin arinan voi myös tehdä sementinsekaisesta savilaastista, joka silitetään teräslevyllä. Leivinuunin päälle lasketaan 10 mm paksu sementinsekainen laastikerros (7). Paistinuuniin varustetaan paistolevy ja pannu. Hella varustetaan nuohoamisluukuilla (9), savupelleillä (10) ja nuohouskolalla (12). Tulipesä (11) tehdään piirustuksen mukaan. Ks. Kuva. Katso myös lämmitys.

Hiekkapaperi
Katso hiomapaperi

Hiomakapula
Korkista tai pehmeästä puusta tehty sileä palikka, joka usein ensiksi päällystetään pehmeällä kankaalla tai kumilevyllä, kiedotaan hiomapaperiin.

Vielä parempi on kiinnittää hiomapaperi kapulaan sen uraan sopivalla kiilalla tai ruuvein kiinnitettävällä listalla, ks. kuva, tai liimata se kapulaan.

(1) Kiinnitys urakiilalla (2) Kiinnitys ruuvattavalla listalla.

Hiomapaperi
Hiekkapaperi puutöihin ja smirgelikangas metallitöihin, kestää sekä tehoaa paremmin jos käytetään hiomakapulaa. Saatavissa monia eri karkeusasteita. Mitä pienempi numero sen karkeampi.

Hirsiseinä
Tehdään vaakasuoraan asetettavista veistetyistä tai sahatuista hirsistä. Hirren päällyspuoli veistetään ja höylätään pyöreäksi ja seuraavan hirren alapuolelle koverretaan kouru, eli varaus, niin että se mahdollisimman tasaisesti liittyy alempaan hirteen. Varauksen keskus lepää pitkin koko pituuttaan tiiviisti edellisen hirren selässä.
--Hirsiseinän tilkitsemiseen käytetään hyvin kuivatettuna joko liinatappuroita, voilokkia, lastuvilloja tai puhtaita seinäsammalia. Seinää tehtäessä asetetaan rive hirsien väliin ja kun hirsiseinä on valmis, suoritetaan varsinainen tilkitseminen riveämisraudalla ja puunuijalla. Seinä jälkirivetään noin kahden vuoden kuluttua.
--Hirsiseinä vahvistetaan 30 mm- 35 mm paksuisilla salavaarnoilla, jotka asetetaan noin 2 metrin päähän toisistaan ja lyödään ylemmän hirren läpi n. 5 – 6 cm alempaan hirteen Hirsiseinän kuivumisen/ laskeutumisen takia vaarnat tehdään 20- 30 mm lyhyemmiksi kuin reiän syvyys. Niitä ei lyödä samalle kohtaa useamman hirren läpi vaan vuoropaikoin.
--Hirsien jatkoliitokset tehdään vino- tai hammaslavoin.

--Nurkat salvotaan joko risti-, lohenpyrstö-, tai hammasnurkiksi ja vahvistetaan joskus vannerautaisilla nurkkakiskoilla. Ks. kuva.
--Ovi- ja ikkunapielet vahvistetaan karoilla (E), joiden yläpuolelle tehdään päällimmäiseen hirteen n. 60- 70 mm syvä lovi, jotta seinä pääsee laskeutumaan. Niinikään tehdään ovi- ja ikkunareiät n. 50 mm korkeammiksi kuin pielet. Ks. kuva.

Klikkaamalla kuvaa näet sen isompana.

Huopakatto
Kattamisaineena on joka tervahuopa tai bitumihuopa. Katon kaltevuus ei saa olla alle 1:10, tervahupakaton kaltevuus saa olla enintään 1:2, bitumin 1:1. Jalkakourua ei suositella huopakatolle koska se kerää rikkoja, lunta ja jäätä.

Ruodelaudoituksen tulee olla ehdottoman tasainen, se on paras tehdä saumatuista laudoista, ks. kuva. Sopivin kattotuolietäisyys on 1000- 2000 mm , jolloin ruodelaudoiksi riittää 1 ” paksuinen lauta. Jos ruodelaudat ovat saumaamattomat, niin on kattotuolietäisyys oleva korkeintaan 750 mm 1” ja 900 mm 1 ¼ ” laudoille. Vajaareunaiset laudat eivät kelpaa.

Räystäät ontehtävä saumalaudoista, koska muuten tuuli kohotta huovan irti laudoituksesta. Savupiippujen juurille ja jyrkkiin taitteisiin naulataan kolmiolista ruodelaudoitukseen. Ullakolla on hyvä ilmanvaihto tarpeen.

--Tervahuopakatto, yksinkertainen sileä. Huovat asetetaan räystään suuntaan limittäin siten että ylempi huopa peittää alemman noin 100 mm: n leveydeltä. Ensin levitetään räystäälle ½ käärön levyinen huopa siten että sen alareuna muodostaa vesinokan, huopa jää siis 5- 10 mm riippumaan viimeisen ruodelaudan alapuolelle, johon se naulataan kiinni mieluimmin galvanoiduilla huopanauloilla, välimatka on 50- 60 mm. Seuraava huopa levitetään täyslevyisenä tämän yläpuolelle ja naulataan n. 25 mm:n etäisyydeltä alareunastaan 50 mm:n välimatkoin kiinni siten että samalla alempi huopa tulee naulatuksi yläreunastaan. Jos lape on niin pitkä että yhtäjaksoinen huopa ei riitä, täytyy jatkoksen peittää edellistä 150 mm. Huopien liitoskohta naulataan kuten vaakasuoraliitoskin. Katosta tulee huomattavasti tiiviimpi jos huovat liimataan toisiinsa kiinni saumoista ennen naulausta.




Kummankin lappeen ylin huopa käännetään väh. 100 mm yli harjan. Päädyissä käännetään huovan reuna alas ja naulataan kuten räystäällä. Pääty voidaan vahvistaa myös rimalla. Ks. kuva.

Kovera taite katetaan siten että 450 – 500 mm levyinen huopakaistale taivutetaan varovasti, ettei se murru, kaksinkerroin ja uudelleen levitettynä naulataan reunoistaan kiinni. On huolehdittava että huopa tulee taitteen pohjaan.


Tämän huovan päälle pannaan toinen koko käärön levyinen huopa, mieluiten liimaamalla. Tämän peittävät lappeilta tulevat huovat 100 mm leveydeltä. Liitos naulataan kuten muutkin liitoskohdat. Ks. kuva yllä.

Savupiippujen juuret on niin rakennettava, ettei vesi pysähdy minnekään ja huovat niin asetettava, että vesi juoksee päällimmäiseltä huvalta alemmalle, eikä pyri saumoista sisään. Huovat on niin naulattava, että katto pääsee vapaasti laskeutumaan huovan repeytymättä. Ks. kuva.

--Rimakatto tervahuovasta. Huovat asetetaan kohtisuoraan räystästä vasten ja huopia ei naulata kiinni ruodelaudoitukseen, vaan harjalta räystäälle kulkeviin yhdensuuntaisiin puisiin kolmiorimoihin, jotka naulataan ruodelaudoitukseen sellaiselle etäisyydelle toisistaan, että huovan leveys ylettyy riman harjalta toisen riman harjalle.

Rimat tehdään halkaisemalla 2 x 2 tuuman nelisärmäinen rima lävistäjästä.

Ensimmäinen huopa ½ käärön levyinen ja seuraavat koko käärön levyiset, naulataan n. 30- 40 mm välein riman kylkeen siten, että huovan harja tulee tarkkaan riman harjalle. Naulat lyödään riman keskikohdalle tai hieman sen yläpuolelle, niin että huovalle jää riittävästi liikkumisvaraa. Naulattaessa painetaan huopa riman juuressa ruodelaudoitukseen kiinni, ettei se jää alustasta koholle. Rimojen päälle naulataan 40- 60 mm naulavälein saumoja peittämään 90- 100 mm leveät huopakaistaleet. Tämä naulaaminen on toimitettava huolellisesti, sillä siitä riippuu katon kestävyys. Naulat on lyötävä riman kyljen keskikohdalle tai hieman ylemmäs, ei kuitenkaan niin ylös, ettei kaistan alla oleva huopa tule naulatuksi. Ks. kuva.

Lopuksi naulataan harjalle 200 mm leveä rimojen kärkiin ulottuva huopakaista. Harja voidaan myös kattaa ilman harjakaistaletta viemällä kummankin lappeen huovat 150 mm yli harjan. Koverat taitteet tehdään kuten sileässä huopakatossa.
Valmiin huopakaton naulankannat ja saumat sivellään erikoismassalla, koko katto kattolakalla ja hiekoitetaan. Rimakatto on parempi, sillä huopa ei ole riippuvainen laudoituksen liikkumisesta.
--Bitumihuopakatto tehdään samoin kuin tervahuopakattokin. Jos halutaan käyttää bitumin kaikki edut liimataan saumat erikoisliimalla. Bitumihuovissa esiintyvän poimuttumisen takia huovat halkaistaan 450 – 500 mm levyisiksi. Bitumihuopia peittävä jauhe estää huopaa tarttumasta, se on tarkoin harjattava pois liimattaviksi tulevista alueista. Huom. ohje vuodelta 1940.

Höylä
Höylän tukki tehdään kovasta lehtipuusta, tavallisesti koivusta, joko yhdestä (a) tai kahdesta (b) rinnakkain liimatusta kappaleesta. Puun vuosirenkaiden tulee pohjan kohdalla olla mahdollisimman vaakasuorassa ja puun syitten kulkea suorassa pitkin pohjapintaa. Kahdesta puusta tehty tukki pysyy varmimmin suorana ja siihen on helpompi ennen liimausta tehdä teräntila eli silmä sahaamalla. Silmää merkittäessä on otettava huomioon terän leikkauskulma n. 45°, vahvemmalti lastuavissa (3) höylissä 43°- 44°, pitkässä höylässä (1) 43°-45°, silityshöylässä (2) 46°- 47°. Silmän (f) pohjapuoli, lastuaukko eli kita (g) tehdään 1- 3 mm suurempi kuin terän paksuus vaatisi, karkeampaa työtä varten suurempi, silityshöylissä pienempi.

Höylän pohjaa höyläämällä oikaistessa kita suurenee, joten sitä on pienennettävä etuosaan upotettavalla puupalalla, kitapalalla, joka tehdään kovasta puulajista. Myöskin voidaan koko höylän pohja, väh. 10 mm paksuudelta, tehdä kovemmasta puulajista muun osan ollessa koivua (c). Silmän etupuoli tehdään joko pystysuora tai eteenpäin kallistuva. Kummallekin silmän sivulle jätetään kiilan tuki, posket. Kiila (d) tehdään samoin kuin tukkikin kovasta puusta, alapää haarukaksi n. puoliväliin silmäaukon korkeudesta ja sovitetaan niin, että se kiristää terää yhtä paljon joka kohdasta tasaiseksi tehtyä terän alustaa vasten. Terän peruutuslyöntejä varten pannaan höylän rautainen tai kovasta puusta sorvattu nuppi (e). Isommissa höylissä on kumminkin sopivampi peruuttaa kiila vasaralla vipuamalla siten että varren pää pistetään kiilan haarukkaan ja vasaraa äkkiä painalletaan silmän etusärmää vasten. Useimmat höylät varustetaan lisäksi yhdellä tai kahdella kiinnipitokahvalla, kädensijalla tai sarvella.

Höylänterät
Yksinkertaista höylänterää ei voida käyttää kuin karkeammassa työstössä, sillä se ei pysty tarpeeksi vastustamaan puun lohkeamis- ja repeytymistaipumuksia. Siistimpää jälkeä tahdottaessa on aina käytettävä kaksinkertaista terää, jossa varsinaisen terän päälle on asetettu ns. peiteterä. Tämän tulee olla sitä lähempänä leikkausterän suuta mitä ohuemmalta lastutaan ja mitä tasaisempaa jälkeä tahdotaan saada , esim. silityshöylässä vain n. 0,5 mm päässä teränsuussa. Katso myös teroitus.


Kava- eli vuoluhöylä


Sarvi- eli härkähöylä

Helposti valmistettava simssi eli kamanahöylä

Höyläys
Puun höyläys tapahtuu pääasiassa vain puun syiden pituussuuntaan ja on tällöin varsinkin pitkää höylää totuteltava käsittelemään niin, että se aina on mahdollisimman suorassa työkappaleen pituussuunnassa.

Takaisinpäin vedettäessä on höylää joko kallistettava tai nostettava niin, ettei terä laahaa puuta pitkin ja tylsy. Jos puuta on poistettava paksummalti, niin käytetään ensin ohennushöylää, jonka suorapohjaisesta tukista kaareva teränsuu pistää enemmän esiin kuin muissa höylissä. Tällöin on kuitenkin puun lohkeamisen välttämiseksi varottava höyläämästä suoraan puunsyitä vastaan, usein on edullisinta höylätä hiukan vinoon poikki syiden. Ohennushöylän jälki tasoitetaan pitkällä höylällä ja viimeistely silityshöylällä, jonka terän tulee hyvin vähän, mutta tasaisesti ottamassa.

Höylättäessä laudan syrjää saadaan se suorakulmaiseksi pitämällä vasemmalla kädellä tarkasti suorakulmaiseksi höylättyä palikkaa höylän alla, ks. kuva.

Yhteen liimattavat lautojen syrjät voidaan myös höylätä käyttämällä apuna kahta suoraa lautaa ( A ja B ), joiden kanssa höylättävä lauta on puristettu yhteen siten, että sen höylättävä reuna jää B:n reunaa hieman ulommaksi samalla kun A toimii höylän ohjurina. Toista yhteen liitettävää syrjää höylättäessä tulee vain laudan vastakkaisen lappeen olla päällä ja niin saadaan vinoonkin asetetulla höylänterällä toisiinsa tarkalleen liittyvät laudansyrjät. Ura- eli nuuttihöylien käsitteleminen on mieluummin jätettävä siksi kunnes on saanut tarpeeksi harjoitusta muitten höylien käytössä.

Vanhat ja karkeat laudat on ennen höyläämistä harjalla tai luudalla puhdistettava, niin että kaikki hiekka, tomu ja multa niistä irtaantuu. Myös öljymaalit ja liimajätteet, sekä hiekkapaperilla käsitellyt pinnat tylsyttävät höylän terää, joten on vältettävä näiden höyläämistä parhaalla höylällä. Koholle nousseet oksapaikatkin kannattaa ensin höylätä huonommalla höylällä.

 
Webmaster