Paalut
Pitkiä paaluja ym. jatkettaessa käytetään tässä kuvattuja liitostapoja:

1. Lapaliitos on nauloilla, pehmitetyllä rautalangalla ja kiiloilla vahvistettu liitos.
2. Puskuliitos, rautapultti keskellä ja 4. ja rautakiskoa kylkeen naulattuna
3. Vanneraudalla vahvistettu lapaliitos.
4. Rautakiskoilla ja pulteilla vahvistettu lapaliitos.
5. Rautarenkailla vahvistettu lapaliitos.
6. Rautarenkailla vahvistettu mastoliitos.
7. Puuvahvikkeilla ja rautarenkailla vahvistettu puskuliitos.
8. Puuvahvikkeilla ja pulteilla vahvistettu hakaliitos.

Paja
Paja rakennetaan kivestä, hirsistä tai yksinkertaisin lautaseinin niin tiiviiksi, ettei lumi pyryä sisään. Paja on tulenarka laitos ja on siis oleva muista rakennuksista erillään, mutta kuitenkin mahdollisimman lähellä työkalujen ja ajoneuvojen säilytyspaikkaa.


Paja. AH ahjo, AL alasin, V vesitynnyri,
H hiililaatikko, R ruuvipenkki, P pora,
T tahko, K työkalukaappeja.

Eduksi on jos pajan eteen rakennetaan katos, jonka alla voi suorittaa ajokalujen ym. suurempien esineiden raudoitusta ja korjausta. Pajan suuruus riippuu tarpeesta, pohjapinta-ala vähintään 4 x 4 m ja korkeus 3-3,5 m. Lattiana on kovaksi poljettu sora paras.

Oviaukon tulee olla vähintään 2 m leveä ja valaistuksen hyvä. Ikkunat ja särkymisvaaran vuoksi pieniruutuiset. Katon päällystys mieluiten Galvanoitua levyä tai huopaa.

Savun poisto usein vain katossa olevasta reiästä, savutorvi kuitenkin suositeltavampi. Poistoaukko voidaan tehdä esim. siten, että ruodelaudoitus lopetetaan ahjon kohdalla n. 200 mm ennen katon harjaa ja syntyneen aukon kohdalle tehdään pieni lisäkatto käyttämällä kattotuoleina syrjälleen asetettuja 300 mm pitkiä 4” lautoja, jolloin kattojen väliin jää 100 mm rako.

Panelointi
Tehdään, joko paneelilaudoista, rakennuspahvista tai vanerista. Höylätyt ja saumatut (pontatut), sekä koristesaumalla varustetut paneelit naulataan poikkilistoihin siten, että niiden ja seinän väliin jää ilmarako ja että paneelit saadaan tasaiseksi. Laudoista tehdyt paneelit asennetaan useimmiten pystysuuntaan.

Pahvista tai vanerista tehdään panelointi niin, että alusta varustetaan useammalla seinään kiinnitetyllä poikkilistalla, jotka estävät paneelin notkumisen. Pahvi tai vaneri naulataan aluslistoihin niin, että päälle tulevat listat peittävät naulauksen. Ks. kuva oikealla.

Pannoo – maalaus
Rajattu kenttämaalaus esimerkiksi ovien päällä.

Paperoiminen
Tapetointi tai pinnan päällystäminen paperilla. Ennen varsinaisella seinäpaperilla paperoimista on hirsi-, tai lautaseinään pingotettava pinkopahvia tai konepaperia. Jos hirsiseinässä on isoja epätasaisuuksia on ne ensin tasattava varauksiin naulatuilla kolmiolistoilla. Rapattu seinä on hiottava tiiliskivellä nystyröiden tasoittamiseksi. Sen jälkeen sivellään seinä ohuella liisterillä ja kun liisteri on kuivunut liisteröidään sille ohutta makulatuuripaperia ja vasta sen päälle varsinainen seinäpaperi.



Paperoiminen.

Katon paperoimiseen käytetään joko pinkopahvia tai konepaperia, joka tavallisesti maalataan. Erittäin hauska paperointi saadaan siten, että seinille pingotetaan pahvi ja tämä maalataan ja koristellaan koristemaalauksilla (katso koristemaalaus).

Parafiini
Petrolin tislauksen sivutuote. Valkea vahamainen, läpikuultava aine, joka kestää happoja ja emäksiä.

Perinnemaali
Perinteisistä sideaineista ja värijauheista tehdyt maalit. Näihin yleensä löytyy niin monta ”oikeaa” ohjetta kuin on tekijääkin. Katso myös maalit.

Perustus
Ohjeet vuodelta 1940. Perustuksen täytyy ulottua jäätymättömään maahan saakka alapuolelle syvimmän roudan; tämä vaihtelee eri maalajeissa. Paikalliset olosuhteet on tutkittava ja peruskuoppa kaivettava mieluummin liian syväksi. Vesiperäinen maa on ehdottomasti salaojitettava.

--Kiviperustus tehdään kookkaista kiilatuista kivistä, jotka asetetaan huolellisesti peruskuoppaan. Kivet eivät saa koskettaa peruskuopan seinämiä.

--Betoniperustus tehdään lautamuottia käyttäen betonista, johon pannaan puhtaita kiilakiviä ns. säästökiviä (säästöbetoni). Maan laadusta ja rakennuksen painosta riippuen tehdään perustuksen pohjalaatat eri leveiksi, ks. kuva oikealla. Betoniin käytetyn soran täytyy olla puhdasta ja sisältää eri karkeusasteisia rakeita.

Seos: 1 osa sementtiä, 6-8 osaa soraa ja hiekkaa. Säästökivien tulee ehdottomasti peittyä joka puolelta betonilla. Muottilaudoitus poistetaan vasta n. 2-3 viikkoa valamisen jälkeen. Kylmällä säällä valamista on vältettävä. Ennen kuin rakennusta ruvetaan perustuksille rakentamaan on kosketuspinta huolellisesti siveltävä kuumalla asfaltilla tm. hyväksi tunnetulla eristysaineella. Perustuksen ympärys täytetään soralla, joka kerroksittain juntataan lujaan.

Ks. kuva oikealla. 1. Sorasta ja säästöbetonista kuivahkoon savimaahan tehty puurakennuksen perustus.
2. Raskaamman rakennuksen perustus samalle pohjalle.
3. Kevyen rakennuksen säästöbetoniperustus syvälle routivalle pohjalle.
4. Sorasta ja säästöbetonista vesiperäiseen maahan tehty raskaan rakennuksen perustus.
5. Raskaan rakennuksen kiviperustus syvälle routivaan maaperään.
6. Raskaan rakennuksen säästöbetoniperustus kuivanpuoleiselle sorapohjalle.

Petroliöljymaali
Ei ole perinnemaali. Tärpätin sijasta ohenteena on käytetty petroliöljyä.

Pinkopahvi
Paksua seinä- ja kattoverhouspahvia. Perinteisesti on kostutetut vuodat kiinnitetty nupinauloilla niin että vuodat muodostavat yhtenäisen seinä- tai kattopinnan ollen kiinni vain ylä- ja alareunoistaan, sekä sivuiltaan. Pinta pingottuu kuivuessaan jättäen alleen hirsiseinän epätasaisuudet. Pinta voidaan tapetoida tai maalata. Isoissa kattopinnoissa menetellään hiukan toisin. Myöhemmin markkinoille tulleet Enso-, Lulosa,- ja Oulu-tapetti ovat paljon paksumpia ja niiden kiinnitystapa on erilainen kuin pinkopahvin. Katso myös paperoiminen.

Pintakerrosanalyysi
Tutkitaan ja dokumentoidaan kaikki pinnan kerrokset.

Polttopuut
Polttopuiden on hyvä olla kuivia, koska veden haihduttamiseen kuluu paljon lämpöä. Oikealla oleva kuva kertoo miten polttopuut on syytä pinota, jotta ne varastossa ollen yhä kuivuisivat.

Poranvarret
Puutöissä käytetään tavallisimmin vintilää eli napakairanvartta (kohta 1), usein myös ratasporanvartta (kohta 3). Metallitöissä käytetään napakairanvartta (kohta 2), ratasporanvartta ja räiskäporanvartta (kohta 4); näistä 2 ja 4 vain isompia (halkaisija yli 5 mm) porattaessa. Rakennustöissä on erittäin käytännöllinen ja joutuisa kahdella kädensijalla varustettu poranvarsi (kohta 5).

--Ruuviporan varsi (kohta 6) käsittää poraistukalla ja pyörivällä nupilla varustetun ruuvimaiseksi kierretyn kulmikkaan rautatangon, joka saa edestakaisen liikkeensä sitä pitkin liukuvaa metalli tai puukappaletta ylös ja alas liikuteltaessa.
--Keträtin (kohta 7) käsittää poraistukalla tai poran ruotoa vastaavalla syvennyksellä tai vauhtipyörällä varustetun sauvan tai pyöröteräksestä valmistetun vauhtipyörällä varustetun pitkän poran, joka saadaan pyörimään edestakaisin vaakasuoralla listalla ja sauvan tai poran yläpäähän kiinnitetyllä nuoralla, kun nuora ensin saatetaan kiertymään sauvan ympäri.

--Kitkaporanvarsi (kohta 8) käsittää edellisen mallisen sauvan, jota pyöritetään joustavaa puu-, tai metallikaarta ja siihen jännitettyä ja sauvan ympäri kierrettyä nuoraa edestakaisin vetämällä.
--Räiskäporanvarsi (kohta 9), jota voi käyttää isompien reikien poraamiseen.
Töissä joissa nopeus ja suuri tarkkuus ei ole vaatimuksena, käytetään poravartena puukapulaa tms. sauvaa pistettynä poran ruotoon tehtyyn silmukkaan (tukki-, tai hirsikaira) tai muulla tavoin kiinnitettynä poran ruotoon (näveri kohta 10).

Porat
1. Kierukkapora, 2. kärkipora, 3. kierukkaporien teroitus, ohjausuurteet, 4.-5. poranteroitustulkkeja, 6. välikulma, 7. teroituspintojen särmän ja leikkuureunojen välinen kulma, 8. poran oikea lastuaminen, 9. -12. Väärästä teroituksesta johtuvat haitat: 9. Leikkuusärmät ovat eripitkät, kärkileikkuun keskipiste ei ole pora-akselin keskustassa, leikkuut kuormittuvat epätasaisesti; reikä tulee suurempi kuin poran läpimitta. Pora siirtyy suunnastaan. 10. Leikkuusärmien kulmat ovat erisuuruiset; kärkileikkuun keskipiste on pora-akselin keskiössä. Pora kuormittuu yksipuolisesti; reikä tulee liian suureksi, pora siirtyy suunnastaan. 11. Leikkuut ovat yhtä pitkät, särmäkulmat erisuuruiset. Kärkileikkuun keskipiste on pora-akselikeskiön sivulla. 12. Yksipuolinen teroittaminen; pora-akseli ei mene kärkileikkuun keskiöön. Reikä tulee liian suureksi. Pora muuttaa suuntaa. 13. Kärjen ohentaminen, 14. edestakaisin pyöritettävä kärkipora, 15. kärkipora johteilla A ja lastunkatkaisu-urilla B varustettuna, 16. Itse valmistettavia väljennys- ja upotusporia. 17. Puuporia: a kierukkapora, b keskiöpora, c lusikkaporia, d näkinkenkäpora, e upotusporia. 18. Clarkin aseteltava patenttipora. 19. Forstnerin patenttipora. 20. Aseteltava kiekonleikkuupora.
Näkinkenkä pora ja lusikkaporat soveltuvat puunsyiden suuntaiseen työstöön ja tuoreen puun poraamiseen. Kierukka- ja keskiöporaa käytetään poikki puuhun poraamiseen.



Portaat
Askelmien korkeuden ja pituuden välinen suhde on tärkeä portaiden nousemisen helpottamiseksi, se on aina tarkoin harkiten suunniteltava.
Taulukossa on esitetty helpoiten noustavien portaiden askelman ja nousun mittoja.

Askelman
korkeus mm

Askelman
pituus mm

 

Askelman
korkeus mm

Askelman
pituus mm

140

  

350

  

185

  

274

145

  

340

  

190

  

267

150

  

330

  

195

  

260

155

  

320

  

200

  

254

160

  

310

  

205

  

247

165

  

300

  

210

  

240

170

  

294

  

215

  

234

175

  

287

  

220

  

227

180

  

280

  
 

Piirtämällä (kuva alla, kohta 1) määrätään askelmien korkeuden ja pituuden (A) suhde siten, että vaakasuora viiva jaetaan 630 (tai 520) mm vastaaviin ja pystysuora 315 (tai 390) mm vastaaviin osiin ja jakopisteet yhdistetään keskenään. Sulkumerkeissä annettuja mittoja käytetään askelmien ollessa korkeampia kuin 160 mm. Vaakasuoran ja pystysuoran viivan yhtymäkohdasta lähtien vedetään haluttu kaltevuus, jonka tulee osua jyrkintä kaltevuutta 22:19 ja loivinta kaltevuutta 12:30 esittävien viivojen väliin. Vetämällä tämän kaltevuusviivan ja jakoviivojen leikkauspisteistä pysty- ja vaakasuorat viivat, saadaan askelmien korkeus ja pituus.

Kohdan 2 mukaan saadaan lepotasojen oikeat suhteet.

Kohdassa 3 osoitetaan, että portaan ja sen yläpuolella olevan lepotason tai seuraavan kerroksen lattian välin on oltava niin suuri, että pitkäkin mies sopii siitä kumartumatta kulkemaan. Nuolien osoittaman välin tulee siis olla väh. 2 m. Vapaata liikkuma-alaa jätettävä vähintään 700 mm, eli ei tämän kapeampia portaita.

Hyvin jyrkät portaat saadaan helpommin noustaviksi, kun askelmat tehdään vuorotellen toisesta päästään puolileveiksi, kohta 4.

Portaiden alle on järkevää suunnitella vetolaatikoita, ks. kohta 5.

Sementtiportaiden valu voidaan suorittaa kohdan 6 mukaan tehdyillä muoteilla.

Puuaines
Kuivuessaan puu kutistuu. Suurinta kutistuminen on vuosirenkaiden suunnassa, ilmakuivatussa puussa n. 10 %. Ydinsäteiden suuntaan vähemmän n.
3-5% ja syitä pitkin kutistuminen vielä vähemmän 1/10 %. Kahdesta ensin mainitusta syystä johtuu, että esim. keskeltä tukkia sahattu lauta kutistuu reunoilta ohuemmaksi, kuin keskeltä, samasta syystä syrjälautojen sydänpuoli kuivuessaan kääntyy kuperaksi ja pintapuoli koveraksi. Näiden ominaisuuksien mukaan erotetaan sydänpuu ja pintapuu, sekä puun keskeltä sydänpuun tapaan sahattu keskipuu, joka ei sisällä sydäntä. Lisäksi pyrkivät puunsyyt kuivuessaan kiertymään aiheuttaen lautojen kieroutumista, ominaisuus vaihtelee eri puulajeilla hyvin paljon.

--Kouristumisen ja kieroutumisen ehkäisemiseksi on suoriksi sahatut laudat kuivumisen ajaksi ladottava tapuleihin, tai painon alle puristukseen. Kuivuttuaankin puu pyrkii vielä vääristymään, ellei sitä ole uutettu pitempiä aikoja vedessä tai kuivattaessa höyrytetty.
Puuaineksen kutistumisesta aiheutuva mittojen muutos on yleensä otettava huomioon jo tukkeja laudoiksi sahattaessa, tai muunlaisiksi raakakappaleiksi valmistettaessa. Eri puulajeista kutistuu toinen enemmän, toinen vähemmän.

--Paljon kutistuvia puulajeja, pyökki, lehmus, omenapuu, kirsikka ja pähkinäpuu. Vähemmän kutistuvat havupuut ja mahonki kaikkein vähiten.

Puu halkeaa helpoiten pitkin syitä; sydänsäteitä myöten saa helpommin suoran halkeaman kuin kohtisuoraan niitä vasten, jolloin halkeama pyrkii kaartumaan vuosirenkaita pitkin. Syiden suuntaiset ruuvit ja naulat eivät pidä, kohtisuoraan syitä vasten on vaikea höylätä.

Puuliitokset
Yksikertaisimmin ja nopeimmin liitetään puuosia toisiinsa naulaamalla tai ruuvaamalla. Erikoistapauksissa käytetään pultteja vanteita ja siteitä. Katso myös paalut.
Varsinaiset liitokset perustuvat puuosiin tehtyihin vastakkaisiin koloihin ja ulokkeisiin, vahvistettuina liimalla, kiiloilla, nauloilla yms.
--Rinnakkain liitettäessä käytetään saumausta eli ponttausta tai tapitusta (joko molempiin lautoihin tai hirsiin porattuihin reikiin pistettyjä puutappeja tai karkeammissa töissä kannattomiksi katkaistuja rautanauloja. Kirvesmiehen tai puusepäntöissä tavallisimmat liitokset esitetään oheisissa kuvaryhmissä I ja II.

Kuvaryhmä I

Kuvaryhmä I
--Liitoksiin tarvittavat työkalut ovat pääasiassa höylä, suorakulma, suuntapiirrin, kova lyijykynä tai piirtopuikko, saha, pora ja taltta. Karkeampiin töihin myös kirvestä tai veistä.
Kohdat 1-4 yllä olevassa kuvassa, tappien teko: 1. Tappi piirretään, 2. poikittaisrajat sahataan, 3. pitkittäisrajat sahataan, 4. liitospinnat tasoitetaan ja puhdistetaan taltalla.
--Tapin paksuudeksi otetaan yleensä 2/3 liitettävien kappaleiden paksuudesta. Sekä tappi että kolo merkitään suuntapiirtimellä. Sahaus suoritetaan aina niin, että saha leikkaa puuta siltä puolelta viivaa, jolta puuta poistetaan. Talttaaminen aloitetaan kolon keskikohdalta ja varotaan lohkaisemasta kolon syrjää. Kolot voidaan tehdä myös ensin poraamalla ja sitten taltaten (esim.II 10 T).
--Sinkkausta merkittäessä voidaan käyttää erikoista kulmaviivoitinta, ks. kuva alla vasemmalla. Kuva alla oikealla osoittaa sinkkauksen suoritusta (A toisen puoliskon piirtäminen toisen mukaan, B talttaaminen). Aloittelijan on parasta ottaa ohuita lastuja ja useaan kertaan sovittaa tappia ja koloa yhteen.

Liitokset tehdään mahdollisimman ahtaiksi, mutta samalla on varottava ettei reikäosa halkea. Liian suuret tapit voivat kiilan tavoin halkaista vastakappaleensa. Kaiken kaikkiaan on työ suoritettava erityisen huolellisesti.

Kohdat A, B ja C Kuvaryhmässä I ovat erilaisia pylväs-, ja palkkiliitoksia, jotka tulevat kysymykseen esim. lautarakennusten runko rakenteissa. Pyöreää tappiliitosta B käytetään myös mm. tilapäisluontoisten pöytien sarjoihin ja tikapuitten astuin, ym. puoliin. (Kuvaryhmä II, 7 ja 10).

Lapaliitokset D ja E sekä lohenpyrstöliitos F, tulevat usein kysymykseen kirvesmiehen ja puusepän töissä. (Kuvaryhmä II, 2 ja 3)

Kuvaryhmä II


Ristiliitokset G, H, I tulevat kysymykseen esim. kahta hirttä ristiin liitettäessä, G myös esim. laatikon lokeroita laitettaessa. (Kuvaryhmä II, 6)

Jatkosliitoksia J - R käytetään hirsiä tai piiruja päittäin jatkettaessa; J harjapäinen suora lapa, K tappipäinen suora lapa, L vinolapa, M suora hammaslapa, N vino hammas, O kiilalla vahvistettu hammaslapa, P, Q, R hammaslapaisia puskuja, R kiiloilla vahvistettu.
Varsinkin veneen rakennuksessa, emäpuun liitoksissa, käytetään liitosta O porattuun reikään lyödyllä pyöreällä kiilalla vahvistettuina.

S on konsoli-, eli kannatinliitos. Tappiliitos T on hyvin tehtynä luja ja sitä käytetään sekä kirvesmiehen ja puusepäntöissä (Kuvaryhmä II, 1 tuoli, 8 ovi, 10 puisten puolitikkaiden tukiastin), niin myös pyrstöliitos U. (Kuvaryhmä II, 4 portaat, 5 kirjahylly, 6 laatikko) Jos liitoksessa U uurteeseen pantava uloke on pitkittäispuuta, sanotaan liitosta pienaliitokseksi, joka tulee kysymykseen esim. pöytä-, tai muuta leveää lautaa valmistettaessa. (Kuvaryhmä II, 9)

Näkyvä sinkkaus V tulee kysymykseen jonkin verran karkeammissa valmisteissa ja puolipeittosinkkaus X esim. pöytälaatikkoa, lipasta tms. tehtäessä. (Kuvaryhmä II, 6 pöytälaatikko)

Olkatappiliitosta Y käytetään paikoissa joissa varsinainen tappiliitos heikentäisi rakennetta, esim. liitettävän puuosan päähän. (Kuvaryhmä II, 1 tuolin etusarja, 2 ja 3 pöydän sarja ja jalka, 8 oven kulma)

Z osoittaa umpikoloon tehtyä, kiiloilla kiinnitettyä tappiliitosta.( Kuvaryhmä II, 8 oven jakolauta)

Rakennustöissä esim. kattotuolirakenteissa, käytetään usein pulttiliitoksia, jolloin yhdistettävien hirsien väliin asetetaan aluslevyn kaltaisia väkäsillä, aalloilla tms. varustettuja liittimiä.

Puun halkaiseminen
Ellei se onnistu kirveellä tms. suoritetaan, joko kahta kirvestä tai yhtä t. useampaa puu- tai rautakiilaa käyttäen. Kirveet tai kiilat lyödään halkaisurakoon vuorotellen sekä siirtäen aina sen verran halkaisurakoa pitkin eteenpäin, että aikaisemmin lyöty kiila t. kirves saadaan irti uutta lyöntiä varten. Kuusipuu halkeaa helpoimmin kahden oksan väliin ja mänty jos lyödään keskelle oksaa.

Puunkaato
Ensin katsotaan sopiva kaatosuunta, missä on avointa alaa, miten tuuli painaa ja onko puu itse kasvanut siten, että se helpoimmin kaatuu jollekin määrätylle suunnalle.
Kun suunta on valittu, lyödään kirveellä alapuolelle, lähelle kantoa lovi. Sitten joko sahataan tai hakataan kirveellä vähän edellistä ylemmäksi, kaatosuunnan yläpuolelta alkaen, ohi puolivälin ulottuva sahaus tai lovi. Sahan takertuessa se irrotetaan kiilalla. Kun puu alkaa kaatua, voidaan sitä vielä ohjata työntämällä tai parilla kirveen iskulla.

Puuruuvit
Tässä käsitellään vain tasakantaisia ruuveja vuodelta 1940. Kannan muodon mukaan ne on nimitetty seuraavasti, kupukanta, tasakanta ja uppokanta, lisäksi on ruuvisilmukoita, ruuvikoukkuja ym. Mitat ilmoitetaan yleensä Engl. tuumina ja paksuus numerolla, joka ilmenee seuraavasta taulukosta:

N:o

000

00

0

1

2

3

4

5

6

Æ mm

1.35

1.5

1.65

1.85

2.1

2.1

2.7

3.0

3.3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

N:o

7

8

9

10

11

12

13

14

 

Æ mm

3.6

3.9

4.2

4.6

5.0

5.4

5.8

6.2

 

Ruuvausvinkkejä
R uuvi kiertyy herkemmin puuhun jos se saippuoidaan tai rasvataan vaseliinilla. Puuhun juuttunut ruuvi saadaan kierrettyä auki jos sitä ensin lyödään vasaralla ja rautapuikolla tai jos ruuvin kantaa kuumennetaan tulikuumalla rautapuikolla.

Puusepänliima
Katso liimat ja kitit.

Puusepän paja (harrastelijan)
Pajan kalustaminen, pajan tulee olla valoisa ja työpöydän lähellä ikkunaa. Jos ikkuna ei ole pohjoiseen tai itään on ikkuna varustettava sopivilla kaihtimilla, jottei aurinko häikäise silmiä.

Kooltaan pajan tulisi olla vähintään 3 metriä pitkä ja 2, 5 metriä leveä ja 2, 4 m korkea. Laipion alle on varattava hyvät säilytyspaikat pienemmälle määrälle huonekalukuivaa puuta, jonka säilyttäminen huoneen lämmössä on erittäin tärkeää.
Rakennusvaiheessa otetaan huomioon kustannukset ja tulenvaara. Puurakenteiset pajat ovat usein halvempia kuin kivirakenteiset. Paja tulee rakentaa yhtä lämpimäksi kuin asuinrakennuskin. Työkaluja hankittaessa on pääpaino laitettava laatuun.


Puutyöpaja

Paitsi kuvassa näkyviä työkaluja ja –välineitä, tarvitaan kulmauslauta, liimapuristimia, pieni kirves ja hyvä puukko sekä pieni tahko ja ainakin kaksi eri karkeaa kovasinta työkalujen kunnossapitoa varten. Raskaampia naulaustöitä varten tarvitaan suurempi kirvesmiehen vasara. Lisäksi tarvitaan eri karkeita hiomapapereita, hiomakapuloita, lasiveitsi, kittiveitsi, naulalaatikko nauloineen ja ruuveineen, sekä erinäisiä rasioita, värejä ym.

Pylvään pystyttäminen 1
Pehmeässä maassa kuoppa tehdään halkaisijaltaan n. 3 kertaa pylvästä suuremmaksi, niin että ympäristö voidaan juntata kestäväksi. Syvyys A riippuu pylvään pituudesta, sille asetetusta kuormituksesta ja maaperästä. Kun pylväs on pystytetty, juntataan sen ympäri kiviä ja kivien väliin karkeata soraa. Junttaaminen on suoritettava ohuin kerroksin ja huolellisesti.

Pylvään pystyttäminen 2
Pitkiä pylväitä varten kaivetaan kuoppa sopivalta puolelta ojan muotoiseksi, jolloin pylvään pystyttäminen käy helpommin ks. kuva alla. Kun kuoppa on kaivettu, lyödään sen takaseinämään lauta 2, joka estää seinämää murtumasta.


Pylvääseen 1 sidotaan 3-4 m tyvestä ylöspäin kahtaalle haarautuva nuora 4, josta sitten vedetään, samalla kuin pylvästä tuetaan alta päin kevyillä tikapuilla tai kahdella yläpäästään lovetulla laudalla 5 jotka asetetaan haralleen kuin pukin jalat. Alussa voidaan vielä laudalla 3 painaa pylvään tyveä.

Päreet
Kattopäreet tehdään pärehöylällä 400 mm pitkistä, hyvistä kuusi-, mänty- tai haapapölkyistä. Koripäreet kiskotaan tuoreista, mieluummin tammikuussa kaadetuista pölkyistä, jotka ensin halotaan säteittäin, sitten vuosirenkaitten suunnassa ja ulommaiset taas säteittäin kunnes saadaan sopivan leveitä kappaleita. Nämä halkaistaan vielä kahtia vuosirenkaitten suunnassa, kunnes saadaan sopivan paksuja koripäreitä.

Pärekatto
Kaltevuus vähintään 2:3. Kattotuolit 2 x 5 ” lankuista tai 4 ½ x 4 ½ ” piiruista, korkeintaan 900 mm:n päässä toisistaan. Kattotuoleille tulee 1 x 4 ” ruodelaudoitus, joka räystäällä tehdään toiselta puolen höylätty ja tiheä. Seinien sisärajasta alkaen kelpaavat puolipuhtaat, terveet laudat, joiden keskiviivaetäisyys saa olla n.200 mm. Kattaminen aloitetaan räystäästä, joka ensin on peitetty ruodelaudoilla. Joka 1m:n päähän naulataan 150mm ulkoneva päre, kelkka (katon lappeen pituinen, oksista tehdyillä ansailla varustettu suora viivoitinlauta) asetetaan näiden varaan, sisäsärmä 10 mm yli räystään ja naulataan ansaistaan kattotuoleihin.

Kelkkaa pitkin naulataan ensimmäinen kerros päreitä vieri viereen. Päreen sälöisempi pinta, (taivuta pärettä niin puun syyt nousevat pystyyn) pannaan ulospäin sälöt myötasukaan alaspäin. Muuttamatta kelkkaa naulataan toinen kerros päreitä limittäin, limitys 30 mm. Naulat lyödään 150 mm päähän terästä, aina kahden päreen läpi ruodelautaan. Tätä tehdessään kattajat seisovat laipiolla, katon edistyessä telineillä, vielä ruodelaudoituksella peittämättömien kattotuolien välissä.

Ruodelaudoitusta viedään ylöspäin sitä mukaa kuin katto edistyy ja tällöin huolehditaan siitä, että kaikkien päreitten yläpäät tulevat ruodelaudoille, eivätkä näy ullakolle. Kun ensimmäinen limikerros on valmis, muutetaan kelkkaa suomuksen verran 100 mm ylöspäin ja uusi kerros naulataan samoin, limitys päinvastaiseen suuntaan.

Katettaessa kuljetaan siis vuorokerroksin oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Naulaukseen käytetään pärenauloja.
Harjat peitetään harjalaudoilla, joista toinen peittää toisen särmän; harjalta räystäälle asetetaan tuulilaudat katon päätyihin.

 

 
Webmaster