Sapluunat
Katso mallineet.

Sahan teroitus ja hoito
--Teroitus. Käsisahat teroitetaan tavallisimmin sahaviiloilla. Jos sahan hampaat ovat kuluneet pituudeltaan epätasaisiksi, niin työnnetään viilaa ennen vars. teroitusta pitkin hammasriviä, kunnes kaikkien hampaiden kärjet ovat tasan.

teroituksen tai hampaitten painumisen takia käynyt liian kapeaksi, tai siksi, että haritusta on lisättävä tuoreemman tai pehmeämmän puun sahaamista varten. Harittaminen suoritetaan mieluummin ennen teroitusta joko erityisillä harituspihdeillä (kohdat 5 a b), joita on eri mallisia tai haritusraudalla (kohta 6) tai myös tavallisella ruuvimeisselillä. Viimeksi mainittu asetetaan viilauspitimeen kiinnitetyn sahanterän kahden hampaan väliin ja haritetaan ruuvimeisseliä kiertämällä. Sahan terän tulee olla niin syvällä pitimessä, että hammasvälien pohjat jäävät vain n. 1 mm verran pitimen leukojen yläpuolelle.
Haritettaessa käännetään joka toinen hammas toiselle sivulle ja joka toinen toiselle, aina sinnepäin missä on hampaan kärki. Harituksen määrä riippuu sahattavan puun laadusta: kovaa kuivaa puuta varten vähemmän, tuoretta pehmeää puuta enemmän, ei kuitenkaan enempää kuin terän kaksinkertainen paksuus. Harituksen jälkeen tarkistetaan jotkin mahd. liiaksi kallistuneet hampaat toisten tasolle, joko vetämällä kahden pölkkyyn pystytetyn taltan välitse (tiheähampaiset sahat) tai hammas hampaalta puukappaleella (kohta 7), johon tehtyyn loveen on ruuvattu tasapäinen ruuvi.
Jännesahat on heti sahaamisen jälkeen höllennettävä, ruostumisen ehkäisemiseksi varsinkin tuoreeseen puuhun käytetyt sahat on kuivattava ja öljyttävä. Kirvesmiehen sahojen öljyämistä varten voi työpöydän alle kiinnittää kahden laudan väliin huopaa johon tiputetaan tarpeen mukaan öljyä (kohta 8).

Sahat
Sahoja valmistetaan niiden käyttötarkoituksesta riippuen monta eri lajia sekä käsin että koneella käytettäviä.

--Sahanhampaat ovat eri sahoissa hyvinkin erilaiset muodoiltaan, perusmuotona on kolmio. Muodosta riippuu myös sahan leikkuu tapa. Jos hampaan etureuna eli rinta on kohtisuora (yläpuolella olevan kuvan kohta 1 a), niin vaikuttaa hammas työntäen, takanojainen hammas (b) vaikuttaa kalvaen ja etunojainen hammas (c) leikaten. Jos hammas on tasakylkinen (d), niin saha tunkeutuu puuhun sekä eteen - että taaksepäin kulkiessaan. Viimeksimainittua hammasmuotoa käytetään yleensä poikkisahaukseen tarkoitetuissa käsisahoissa, kun taas halkaisua varten käytetään tavallisimmin yksipuolisesti vaikuttavia hammasmuotoja a ja b.
--Etunojaisilla hampailla c on kyllä suurin työkyky, mutta kun ne samalla vaativat enemmän käyttövoimaa, niin ne yl. Soveltuvat kahden henkilön käytettäviin ja koneellisiin sahoihin.
--Kirvesmiehen sahaa (kohta 2) käytetään erilaisiin karkeampiin töihin, etupäässä poikkisahaukseen.
--Selkäsahaa (kohta 3), jonka ohutta terälevyä vahvistaa pitkin selkää kulkeva metallivahvike, käytetään pääasiassa puuliitos lovien sahaamiseen.
--Kärkisaha (kohta 4) on ahtaitten paikkojen ja reikien saha.
--Pienasaha (kohta 5) on pienaliitosten sahaamiseen poikkipuuhun.
--Tukkisahaa (kohta 6) käytetään tukkien katkomiseen kahteen mieheen sahattaessa.
--Jännesahoja (kohta 7) käytetään sekä poikki-, että halkisahaukseen ja kapeateräisinä myös kaarevien osien sahaamiseen.
--Halkosahassa (kohta 8) on terän päät upotettu päätypuissa oleviin rakoihin, kun taas muissa jännesahoissa terän päät on sovitettu päätypuihin poratuissa rei’issä pyöriviin kahvoihin, niin että terä saadaan aina kulloinkin haluttuun kaltevaan asentoon.
--Halkaisu-, eli vanerisahassa (kohta 9), jota käytetään isompiin halkisahauksiin, esim. sahattaessa lankkuja laudoiksi, on terä ruuvipulteilla kiinnitetty päätypuitteen keskiosaan poikittain, kun taas päätypuitten päitä yhdistävät tukipuut.

Sahaus
Puun, paitsi halkojen, sahausta aloitettaessa ohjataan sahaa yleensä vasemman käden peukalolla (oikean jos sahuri on vasuri) tai puupalikalla tai metallikappaleella niin että saha saadaan leikkaamaan halutulta kohtaa. Ellei käytettävä saha ole erittäin hienohampainen ,on eduksi, jos sahanterän jompaankumpaan päähän on n 5 cm pituudelta viilattu pieniä hampaita, esim. viilaamalla kunkin alkuperäisen hampaan matalammaksi ja sitten vielä kahtia.

Saranat
Valmistetaan tavallisesti metallista, mutta voidaan käyttää myös nahka-, tai muita notkeita liuskoja.

--Koukkusaranoissa on vain kaksi osaa: oven tms. pieleen lyötävä tappikoukku ja oveen tms. kiinnitettävä silmus. Hyvin raskaissa ovissa on viimemainittu taivutettu litteän rautakiskon päähän ja tämä sitten lujasti kiinnitetty oveen. Hyvin kestävästi saadaan mainittu kisko kiinnitettyä oveen, jos mahdollisimman lähelle silmusta sijoitetaan oven ja kiskon läpi ulottuva ruuvipultti; muilta kohdilta voidaan se kiinnittää nauloillakin.
--Tappisaranoissa on kolme osaa: ulkokappale ja tämän loveen tai loviin sopiva sisäkappale ja näitten silmuksiin pistettävä niveltappi, joka voi olla kiinteä tai irrotettava. Tappisaranoissa joiden puolikkaat voidaan irrottaa toisistaan, tavalliset ovi- ja ikkunasaranat, erotetaan oikea- ja vasenkätisesti avautuvat. (Avautuu mainitun käden puolelle). Saranalehdet upotetaan ikkunan tai oven selkään ja vastaavasti ovi- tai ikkunakehykseen ja kiinnitetään puuruuveilla. Saranoista näkyvät vain silmukat ja tappi.

Savilaasti
Tehdään puhtaasta, sitkeästä maasavesta. Sininen liejuava merenrantasavi ei käy. Savea sekoitetaan veden kanssa tynnyrissä tai tiiviissä laatikossa niin kauan että saadaan sakea, tasainen ja kokkareeton velli. Velliin sekoitetaan puhdasta seulottua hiekkaa ja vaivataan tasaiseksi laastiksi.
Sekoitussuhteet ovat 1 osa savea 3 osaa hiekkaa (1:3).

Seinäpaperit
Katso paperoiminen

Sellakkaliuos
Valmistetaan liuottamalla sellakkahiutaleita alkoholiin. Kantaliuos esim. 1 osa sellakkaa ja 2 osaa alkoholia, tätä ohennetaan tarpeen mukaan. Käytetään mm. huonekalujen ja soitinten lakkana ym.

Sementti
Hienoksijauhetusta kalkkikivestä ja savesta sulamispisteeseen saakka kuumentamalla ja uudelleen jauhamalla saatu hieno jauhe. Laatu riippuu jauhatuksen hienoudesta mm. portland - sementti on erittäin hienojakoista.

Sementti kuivuu veden vaikutuksesta kivikovaksi. Ensin tapahtuu ns. sitominen, joka alkaa n. 2 tunnin kuluttua jauheen ja veden yhdistämisestä ja jatkuu n. 8-10 tuntia. Sen jälkeen alkaa varsinainen kovettuminen. Kovettuen n. cm/ päivässä.
Sitomisen alettua ei sementtiä enää saa liikutella sillä se menettää siten suurimman osan kovettumiskyvystään.
Sementti tulee säilyttää kuivassa. Rakeinen sementti ei vielä ole pilalla jos rakeet hyppysissä hajoavat tomuksi.

Sementtilaasti
Katso muurauslaasti

Sementtityöt
Sementtiseos eli betoni, sementin hiekan tai soran ja veden sekoitus.
Usein käytetään betonin täyteaineina kiviä. Betonia nimitetään sepeli-betoniksi, kun täyteaineena käytetään murskattua kiveä, sorakivibetoniksi, kun täyteaineena on sorakiviä ja säästö-betoniksi, kun kivet ovat suuria möhkäleitä.
--Betoniseoksen vahvuus ilmaistaan usein käytettävien aineiden tilavuusosissa, seoksessa 1:8 on 1 osa sementtiä ja 8 osaa hiekkaa tai soraa, seoksessa 1:3:3 on 1 osa sementtiä, 3 osaa hiekkaa tai soraa ja 3 osaa kiveä.
--Sementin ja hiekan suhde määrää seoksen vahvuuden. Seoksen 1:3:3 vahvuus on siis 1:3 eikä 1:6.
Hyvän betonisoran tulee olla puhdasta, siinä ei saa olla pölyä eikä savea. Ruoste on myös vaarallista silloin kun se on tarttunut kiinni sorarakeisiin. Liiaksi kiillettä sisältävä sora-aines on ala-arvoista. Betonin pahin vihollinen on soran happamuus. Varsinkin soiden lähistöllä ja maan pintakerroksissa oleva sora on hapanta. Harjuilla ja syvemmällä maassa sora usein on puhtaampaa.
Laastiin käytettävän soran raekoko saa enintään olla 4 mm, betoniin 70 mm.
Rakeiden tulee olla mahdollisimman erisuuria lentohiekasta aina sormenpäänkokoisiin kiviin. Jos rakeet ovat yhtä suuria jää niiden väliin liikaa tyhjää tilaa. Mitä tiiviimpää sora on sen parempi.
Betonitöihin käytettävän veden tulee olla puhdasta. Lieju- ja suovedet eivät kelpaa, lantavedet ovat turmioksi. Merivettä ei mielellään saisi käyttää sen suolaisuuden vuoksi.
Betonitöihin on käytettävä vettä oikeassa suhteessa, vain sen verran että työ on mukava suorittaa. Liika vesi tekee betonin hauraaksi, hidastuttaa sen kovettumista ja vetelästä seoksesta vesi valuu laudoituksen läpi vieden sementin mennessään. Liian kuiva betonimassa ei kovetu tarpeeksi. Vettä voi lisätä mutta ei poistaa. Betoni ei saa jäätyä työn suorittamisen aikana. Tuoretta valua on suojeltava aurinkoisina päivinä liian nopealta kuivumiselta peittein ja kastelulla muutaman päivän ajan.
Parhaimmatkaan raaka-aineet eivät anna hyvää tulosta jos seosta käsitellään taitamattomasti.
On aina pyrittävä saamaan täyteläistä, tiivistä betonia jossa aineksien välilomat täyttyvät tarkoin. Sekoittaminen tehdään yleensä betonimyllyssä.

Sideaine
Nimensä mukaisesti sitoo maalin eri aineosat toisiinsa ja varmistaa pintaan Kiinnittymisen. Sideaineet luokitellaan joko kuivumistapansa tai valmistustapansa mukaan.

Sikli
Katso kaavinlevy.

Sinkkaus
Katso puuliitokset.

Siveltimet
Katso maalaustyökalut.

Sorkkarauta
Käytännöllinen työkalu irrotettaessa nauloja ja lautoja.

Sähköjohtomalleja
Alla olevassa kuvassa a punos, b mustajohto, c Hacketal-johto, d putkilanka (kuhlolanka), e käsilampun johto, f lyijyvaippajohto.



Säästöbetoni
Betoniseos, jossa on 1 osa sementtiä, 6-8 osaa hiekkaa ja soraa ja johon upotetaan märkiä, puhtaita erikokoisia kiviä. Säästökiven suuruus vaihtelee 70 mm niin suuriin että kaksi miestä niitä jaksaa nostaa. Suuriin rakennelmiin on käytetty myös koneella nostettuja kiviä! Muotin ja kiven väliin on laitettava väh. 5-10 cm betonia samoin kivien väliin. Tärkeätä on että betoni peittää kivet joka puolelta eikä kivet saa koskettaa toisiinsa. Mieluiten käytettävä graniittikiviä, maakivet on hyvin puhdistettava.
Ei saa valaa kylmällä ja muotit poistetaan vasta 23 viikon kuluttua valusta. Kovettuneen betonin päälle ei saa laskea säästökiviä ilman uutta alusbetonia.