Olkkalan kartanon historiaa --Antero Enervin kisällintyö 1999

Vuonna 1770 valmistui nk. vanha päärakennus. Kartanon herrana oli tuolloin everstiluutnantti Karl Fredrik Ekestubbe.

Vihti oli tuohon aikaan merkittävä teiden risteyspaikka. Sen kautta kulki vanha meritie Hämeenlinnasta Espoon lahdelle, sotilastie Raaseporista Hämeenlinnaan ja venäläisten rakentama oikotie Sipoosta Saloon. Meritie ja sotilastie kulkivat tiettävästi Olkkalan kartanon rappusten editse Isonvihan aikana 1713-1721. Vihollinen kulki edestakaisin hävittäen aidat ja osan rakennuksista sekä tuhoten humalatarhat ja pellot.

1700- luvulla tapahtunut taloudellinen ja historiallinen kehitys Suomessa, olojen kohentuminen ja yleisen taloudellisen tilanteen merkittävä paraneminen 1700-luvun loppupuoliskolla, mahdollistivat myös Olkkalan kartanon rakennuttamisen.

Talon pohjaratkaisu vastaa tilajaoltaan kapteenien virkataloa, joiden rakentamisessa noudatettiin vuonna 1731 annettua keskimallia, sekä vuodelta 1752 peräisin olevia mallipiirustuksia ja niiden ns. Karoliinista viisihuonejärjestelmää. Nämä piirustukset laati vapaudenajan merkittävin arkkitehti, yli- intendentti Carl Hårleman (1700-1753) kruunun rakennuksiksi.

Tuntuu todennäköiseltä, ettei Olkkalan kartanon päärakennusta varten ole koskaan laadittu varsinaisia piirustuksia, vaan rakennus on toteutettu mallipiirustusten ja perinteisen rakennustaidon avulla.

Olkkalan kartano on rokokootyylinen ylälapeaumattu mansardikattoinen hirsirunkoinen rakennus. Ulkomitat ovat n. 8,5 x 15,5. Rakennuksessa on yksi varsinainen kerros, toisen ollessa päätyihin avautuva mansardikerros. Huoneita on viisi, lisäksi ikkunaton komerotiloja käsittävä eteinen (förstuga). Kamarit on ryhmitelty päätyihin symmetrisesti keskussalin ja eteisen ympärille. Eteisestä nousevat kapeat puuportaat ullakkokerrokseen, jonka molemmissa päädyissä on lämmitettävät ullakkokamarit.
Rakennukseen kuuluu kellari ja satulakattoinen kylmävarasto. Kuisti lienee rakennettu vasta 1900- luvulla.

Mansardikatto on nykyään tiilikatteinen, Olkkalan omista tiilistä, alun perin se lienee ollut rihlattua lautaa. Myöhemmin on ylälape ollut paanua ja alalape tervahuopaa.
Pääoven yläpuolelle on avattu kaarevapäätteinen kattoikkuna, jossa on rokokootyylille ominainen s-kirjaimen muotoinen vuorilauta ns. karniisilista.

Seinät on pystyvuorattu 10” paneeleilla. Koteloidut salvoksen päät väliseinien kohdalla antavat vaikutelman pilastereista.

Ikkunat ovat neliruutuiset, alun perin 20- tai 16- ruutuiset. Vain keittiön ikkunassa on jäljellä pienempiä ruutuja vastaten vuoden 1730 ohjesäännön mukaisia eversti virkatalon tyyppi- ikkunoita. Saranat ovat 1700- luvun kulmasaranat. Vanhat ikkunaluukut on varustettu pitkin saranoin ja seinään lyödyin aukipitoraudoin. Ikkunan keskipuitteessa on reikä, jonka kautta lukitaan suljetut ikkunaluukut sisäpuolelta.
Ovet ovat peiliovia, alkuperäisiä ja rokokootyylisin nuppisaranoin.

Signe Brander on valokuvannut v.1915 salin tapetit, jotka on 1900- luvun alkupuolella lahjoitettu Seurasaaren Kahiluodon kartanoon. Tapeteissa on samaa ilmettä ja tasokkuutta kuin Mustion kartanolinnan tapeteissa. Aiheena on Toscanalaispilarit ja antiikin uurnat. Perimätieto kertoo Kustaa III yöpyneen Olkkalan kartanossa vuonna 1783 ja tapettien arvellaan maalatun vierailua varten.

Kartanon kivijalka on ladottu luonnonkivistä. Lattia on rossipohjainen maahan tuettu hirsi- haljaspuolikas- lattialautarakenne, täytteenä sammalta, olkea hiekkaa ja savea. Suurin osa lattialaudoista on alkuperäisiä.

Uusi omistaja Jorma Pulla toteaa haluavansa saada kartanon taas elämään uudella laajemmalla tavalla entistämispalvelujen pienenä keskuksena ja tarjoilupalvelujen muodossa. Vanhaa päärakennusta on tarkoitus käyttää aluksi työtiloina, myöhemmin kun rakennus on entistetty sitä käytetään osin asuinrakennuksena ja osin museotilana, johon yleisöllä on mahdollisuus tutustua. Entistystöiden lopputuloksen on oltava kestävä ja sen on vastattava rakennuksen historiallista ja taiteellista arvoa.

Lähteet:
Marjut Popelka: Taidehistorian proseminaariesitelmä 20.02.1999.
Jorma Pulla

Vauriokartoitus Olkkalan kartanosta 30.8.1999

Vanhan päärakennuksen v. 1770 restauroinnin jatkuessa, korjataan pääsisäänkäynnin, myöhemmin kuisti, oikeanpuoleisen ikkunaseinän alaosa, runko, perustus ja ulkoverhous.

Rakennus on ryhdikäs, se on tehty rinteeseen savi- multa maalle sokkeliksi ladottujen luonnonkivilohkareiden varaan. Ei ole tutkittu onko kivijalan alla hirsikehikkoa.
Seinänaluskivet ovat hiukan painuneet, jolloin koholle nousseet reunakivet ajavat vettä seinään päin.

Alimman hirren pehmenemisestä on merkkejä. Helman tippalauta on joutunut puristuksiin perustuksen ja pystyvuorauksen väliin johtaen vettä kohti alahirttä.
Seinä on korkea ja räystäs lyhyt, räystäskouru puuttuu.

Seinän alaosan puurakenteet ovat vain 15-20 cm maanpinnan yläpuolella, joten sadevesi roiskuu seinälle. Tästä on selvät jäljet pystylaudoitetussa ulkovuorauksessa, joka maalin poiskulumisen, kuivumisen, kastumisen ja auringon vaikutuksesta on syöpynyt ja halkeillut.

Lattiaremontin yhteydessä 5-10 vuotta sitten havaittiin ettei väliseinien alahirsien salvokset enää sido ulkoseiniä. Rautaiset vetoankkurit ovat irronneet naulojen ruostuttua ja hirsien lahottua. Seinän alaosa pullistuu hieman ulospäin. Uusi lattia on tuettu vanhaan hirsikehikkoon eikä tätä nyt voi korjata.

Keittiön alustan maaperä on kostea. Rakennuksen ulkoseinät on salaojitettu ja betonista on tehty maanpintaan vesikouru johtamaan pintavedet pois seinänvieriltä.
Maaperän kuivaaminen voi johtaa uusiin vaurioihin perustuksen mahdollisesti painuessa, etenkin jos sokkelikiviä kannattelee hirsikehikko.

Tuuletusrako maanpinnan ja alapohjan välissä on pieni, muutamasta sentistä muutamaan kymmeneen, joten rakenteen ajoittainen kostuminen on todennäköistä.
Kun kivijalka on suunnitelman mukaan korjattu, tulee ilmanvaihto rakennuksen alla selvästi huonontua. Harva kivijalka muurataan umpeen ja jokaiselle seinälle jätetään 1- 2 kissanluukkua.

Olkkalan kartanon keittiön ikkunaseinän korjaussuunnitelma

Keittiön ikkunaseinän pystyvuoraus irrotetaan ja tutkitaan alahirsien kunto, sekä korjataan mahdolliset vauriot.

Irtonaiset sokkelikivet poistetaan, jotta saadaan tilaa työskennellä.
Talon alla kertynyt roska poistetaan, maanpinnalle levitetään booraksia homeen ja sienten torjumiseksi.

Maanpinnan kuivaamiseksi ja alapohjan ilmankosteuden vähentämiseksi levitetään alustaan ohut leca–sorakerros.

Alahirret korjataan jos on tarvis. Tervataan, rivetään ja naulataan hirren otsaan kattohuopasuikale, joka taitetaan löysästi hirren alle.

Sokkelin ja alimman hirren välinen rako kiilataan luonnonkivillä ja saumat rapataan umpeen kalkkisementtilaastilla. Sokkeliin jätetään tuuletusaukot.

Tuulensuojapahvi tarkistetaan tai lisätään hirsiseinän ulkopintaan.

Pystyvuoraus kunnostetaan liimaamalla vedenkestävällä liimalla ( K3 ) haljenneet paneelit yhteen ja tarvittaessa lisätään saumaan puusäle saman aikakauden puutavarasta, jotta paneelien pystyjako säilyy ennallaan.

Paneelien alapäät viistotaan tippanokaksi ja lyhennetään n. 60 mm.

Asennetaan uusi tippalauta sydänpuusta 25° kulmaan ja sen alle täytelauta peittämään alahirttä.

Korjatut rakenteet tervataan.

Seinä maalataan punamultamaalilla.

Olkkalan kartanon keittiön ikkunaseinän työraportti

Paneelin pätkät on naulattu takaisin paikalleen neljän tuuman nauloilla. Paneelien irrotus on vaikeaa naulojen pitokyvyn vuoksi. Kannat pyrkivät läpi laudasta. Puu on kovaa ja hyväkuntoista, mutta auringon polttamaa. Syvät urat puupinnassa ja tiukka naulaus ovat aiheuttaneet puun halkeamisen. Osa paneeleista on niin koveria ettei pontit enää sovi toisiinsa. Irrotetut paneelit numeroitiin ennen irrotusta ja vietiin varastoon odottamaan kunnostusta.

Poistetun maan tilalle laitetaan leca-soraa tasaiseksi pinnaksi vähentämään ilmankosteutta ja parantamaan ilman virtausta rakennuksen alla. Hirsiseinää peittää tervapahvi, joka poistetaan jättäen vaakakoolauksen alle 50 mm pahvia, jotta uusi voidaan asentaa sen alle. Lattiaremontin yhteydessä on alahirsi osittain vaihdettu, korjaukseen on käytetty ratapölkkyjä. Lyhyehkön alahirren korjaamiseen on käytetty kaksi ratapölkkyä, jättäen n. metri korjaamatta. Tämä osa on hyönteisten ja lahon vaurioittama ja samalla tekisi mieli vaihtaa viereinen rumasti kolottu ratapölkkyhirsi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä uuden lattian vasat on painekyllästettyä lankkua ja naulattu vaihdettuihin ratapölkkyhirsiin.

Paneelien alapäät lyhennetään n. 60 mm ja katkaistaan tippanokalle, tervataan. Paneelit kiinnitetään vanhan naulauksen mukaisilla takonauloilla. Valmis seinä maalataan punamullalla.

Ullakko, ikkunalyhty

Ikkunalyhty on ollut huonokuntoinen, villiviini on tunkeutunut laudoituksen läpi, johtaen sadeveden sisään.

Ikkunan pystypuitteet ( A ) toimivat myös ikkunalyhdyn pystykannattajina, ne on upotettu vaakahirteen ( B ). Sadevesi on valunut liitokseen. Niiden ympärille on muodostunut vaurio (viereisessä kuvassa viivoitettu alue näkyvissä, pilkutettu piilossa). Ikkunalyhtyä on tuettu sisältä pyöreällä kuorimattomalla puulla, johon tuhohyönteiset ovat iskeneet. Ikkunan pokat ja -karmit ovat hyväkuntoisia, pienin korjattavissa olevin vaurioin. Pystykannattajat ( A ) ovat alapäästään n. 20 cm lahot ja tasakerran hirsi niiden väliltä pahoin onteloistunut, jatkuen hieman alempaan hirteen. Kun ikkunalyhty on korjattu ja vauriot kuivuneet, näkyy ettei välitöntä korjaustarvetta ole, mutta vaurioituneet osat on korjattava, ettei ympärillä oleva ristikko rasitu ylimääräisesti.