Jugend / kansallisromantiikka

Jugend / kansallisromantiikka vaikutti n. 1890 – 1915.

Julkisivut

Lohkottu harmaa graniitti ja vuolukivi rakennusmateriaalina nousivat suosioon. Kaupunkien asuinrakentamisessa pintaa elävöitettiin sileäksi hierretyn pinnan ja rappauksen vaihtelulla, roiskerappauksella, sekä kipsi- ja rappausreliefikuvilla.

Kuva: Jorma Lehtinen
Visavuori, taiteilija Emil Wikströmin koti.

Yksilöllinen suunnittelu ja rakennusten vapaasti jäsennöidyt julkisivut kuten erkkerit, jyrkät katot, tornit ja erikokoiset ikkunat poikkesivat täysin aiemmin vallalla olleista tyyleistä. Värisävyjen tuli olla puhtaita.

Kiviainespinnoilla käytettiin kellertäviä ja punertavia sävyjä. Puurakennukset maalattiin vaaleankellertävillä, vaaleanharmailla, kellan- ja oliivinvihreillä sävyillä. Katot olivat savitiiltä tai peltiä. Pintakäsittelynä käytettiin mm. mustaa bitumia, joka maalattiin mönjällä punaiseksi. Vihreän käyttö lisääntyi. Pellitetyt piiput maalattiin punaisiksi.

Sisätilat

1800 – luvun lopulla tumma väritys alkoi vaalentua. Koristeaiheita alettiin ottaa luonnosta: käytettiin värikkäitä kukkia ja lehtiä. Lattiat päällystettiin värikkäillä, kuviollisilla linoleumeilla. Kivirakennusten porras- ja aulatiloissa käytettiin kiiltäviä ”stucco- lustro” pintoja. Puurakennusten katot ja seinät päällystettiin joko pinkopahvilla tai juuttikankaalla, jonka päälle liisteröitiin makulatuuripaperi ennen tapetointia tai maalausta. Huoneiden sisäovet ootrattiin esim. loimu- tai visakoivuksi. Smyygit maalattiin taitetulla valkoisella ja katto liimamaalilla valkoiseksi.
Maalaustyö suoritettiin ohuina, laseeraavina kerroksina ja peittomaalipinnat patinoitiin. Interiöörien värejä olivat keltaiset, kellanvihreät, vihreät, sinertävät ja punaruskeat.



 

 

 

 

 

 

 


 

 

 

Webmaster